Oljille hän istuu. Aikansa mietittyään painaupi maata ja siihen jääkin. — — —
Aamulla lähdetään Pietua viemään. Häntä nukuttaa ja hän on tuiki väsynyt.
Mutta hän viedään. Saattamassa on kirkonkylän koiria ja Tiina poikineen. Koirat haukkuvat. Mutta Tiina poikineen itkee.
Lähdettäessä ovat Pietunkin silmät kosteat.
Tiina antaa Pietulle rovastin lahjan.
Se on koko pyhä raamattu pienoiskoossa.
Eilen käräjistä palattuaan ei rovasti taaskaan voinut tavallisella hyvällä ruokahalullaan syödä.
Sillä hän oli nähnyt jouluna jotain, jonka hän käräjissä salasi… hän ja lukkari.
Mutta eiväthän he olleet Pietun todistajia.
Mutta sittenkin…