— Mutta miten minä anon?
— Lue synnintunnustus! Pietu lukee:
— Minä vaivainen syntinen ihminen, joka synnissä siinnyt ja syntynyt olen ja vielä koko elinaikani syntistä elämää pitänyt… tunnustan sinulle, herra rovasti, että tuota tein väärin, kun pappia jouluna muka haukuin. Annattehan anteeksi?
— Annan.
Pietu luki vielä päälle rovastin pyynnöstä Isämeidän ja sitten hän nousi. Siinä rukouksen lukemisessa sai Tiina monesti auttaa, sillä Pietu solkkasi ja solkkasi.
Tuvan rahvas seisoi kädet ristissä kallella päin tämän liikuttavan toimituksen aikana.
Sitten rovasti lähti. Koko tuvan täysi häntä pihalle saattaa. Ja Pietu niiden mukana. Kun rovasti koskettaa lakkiinsa hyvästiksi, kumartaa rahvas.
Erityisen kohtelias kokee Pietu olla.
— Terveisiä ruustinnalle, huutaa hän vielä jälkeen.
Sinne pakkasen sekaan painuu rovasti. Hän hyräilee itsekseen virttä reessä istuessaan.