— Kirjoitus hävitetään.
Pietu puukonkärjellä hankasi kirjoituksen näkymättömäksi.
Ja nyt tehtiin kauppa. Mutta Tiina itki.
Pietu tyytyväisenä pani pitkäkseen ja nukkui. Pian hän kuorsasi niin, että sieraimet järisivät.
Tieto tästä hirvittävästä paleltumistapauksesta kiersi pian kylästä kylään ja joutui sanomalehtiin. Niin tuli se kuvernöörinkin korviin.
Lukkari kunnallislautakunnan esimiehenä sai ankaran varoituksen. Paperi kädessä hyppäsi lukkari heti hoitolaan johtajan luo haukkumaan tätä.
Ja taas he antoivat toisilleen kauniita ja voimakkaita ripityksiä.
Pietua joukkoineen ahdistettiin takaisin hoitolaan. Mutta Pietu sanoi jyrkästi: "En mene!"
— Millä elät? kysyttiin.
— Sittenpähän nähdään, kun käräjiin päästään. Ei Juhmakka pääsekään noin vain. Nuorempana olin jo jukuripää, mutta nyt minulla on sarvet. Ja minä pusken.