Jo käy herrasväen suu hymyyn. Mutta mennäänpä sisälle. On läävässä kokoa, on totisesti. Ihmisten silmät suurenevat sen valtavasta ko'osta ja kaiku kertaa äänen.
— Kerrassaan ihmenavetta! huutaa rovasti.
Seinät toistavat sen ikäänkuin hyväksyen ja väkijoukko nauraa.
Mutta siellä läävän peräseinällä on kaksi keskikokoista taulua. Mennään katsomaan. Isäntä Juhmakka istuu toisessa kulmat käppyrässä ja emäntä Juhmakka peukaloitaan punoo toisessa lihavalla vatsallaan.
Herrasväki katsoo toisiaan ja on erityisesti huvitettu.
Mutta isäntä Juhmakka selittää tosissaan:
— Taulut on tehty Pietarissa keisarillisella hovihankkijalla ja siellä ne on valokuvista suurennettu.
— Niin, niin, hyväksyy rovasti ja nauraa hyvin sopimattomasti.
Mutta siinä samassa hän esittää eläköönhuudon uudelle navetalle ja nyt mylvitään oikein härkämäisesti.
Juhmakka vainuaa jotain pilkkaa, hänen suuret sieraimensa laajenevat ja nenä tohisee kovin äänekkäästi. Hengityskin on taas tällä kertaa kuin röhkimistä.