Sillä nyt on uuden kivinavetan vihkimisjuhla.
Läävä on suomalaisen rakkaimpia rakennuksia. Varsinkin karjalainen pyrkii sen rakentamisessa niin sanoen ihanteellisuuteen, jos hänellä on oikein vahvasti rahaa. Jokaisessa hiukan äveriäämmässä talossa on se toki kivestä, mutta hoveissa on se jo nostettu vanhojen maalaiskirkkojen tasalle. Sillä navetasta näkyy talonpojan silmissä talon suuruus. Ja kun on "voiruhtinas" nimeltään ja läävässä toista sataa lypsävää, niin onko ihme, jos ihminen ylpistyy ja kyhää hakatusta graniitista lehmilleen palatsin, johon ei pysty ensimäinen ajan hammas.
Juhmakan kivinavetta on kuuluisa. Sitä on rakennettu kahdeksan vuotta ja siihen mahtuu pari sataa sarvipäätä oikein väljästi.
Vieraita saapuu ympäri omaa pitäjästä ja vielä lähiseurakunnistakin. Onpa joitakin aina kaupungista asti. Sillä Juhmakan suku on laaja ja tuttavapiiri tavaton. Joukossa on joitakin säätyläisiäkin, mutta ylipäätään on vierasjoukko Ylä-Karjalan jäykkäniskaista talonpoika-aatelistoa, jonka hallussa on monen pitäjän hovitalot.
Isäntä itse on portailla vastassa. Rengit riisuvat hevoset, vievät talliin, viskaavat kauroja eteen.
On suvinen nuoskea sää ja mätälumi. Hovin piha on kuin markkinatori täynnä väkeä, täynnä hevosia, täynnä rekiä. Soivat kulkuset, uljaat valjaat välkkyvät, oriit hirnuvat.
Mutta sisällä ylärakennuksen huoneissa on hyvin hiljaista. Kursaillaan, ujostellaan, istutaan tuolien ulkosyrjillä ja vaietaan.
Sillä täällä näkee paljon ihmisiä toisiaan ensi kerran elämässään ja joukko on jotenkin kirjavaa. Mutta kun ehditään ryhmittyä eri huoneihin yhteiskunnallisen aseman ja rikkauden mukaan, kun kukin lintu pääsee omaan parveensa ja tuntee laulavansa vertaistensa parissa, aukenevat suut, tyhjentyvät suljetut puhevarastot ja nyt on jo ääntä, on naurua, on eloa ja riemua. Puheen porina täyttää salit, nauru heläjää taas inhimillisenä, sillä ihmiset ovat löytäneet toisensa.
Kun on tarjottu kahvit ja ryypätty viinit, lähdetään juhlallisesti katsomaan navettaa.
Siellä se seisoo karjapihassa suurena, saavuttamatonna alallaan. Se on niin ja niin pitkä, niin ja niin leveä, ja niin ja niin korkea. Keskeltä rakennusta aukenevat suuret raudoitetut ovet. Oven päällä on hiottu graniittikivi, johon on latinaisilla kirjaimilla piirretty Tuomas Juhmakka ja valmistumisvuosi, ja alapuolella on suuri härkä.