— Viisi kaikkiaan. Kolme viululla ja kaksi harmonikalla.
— Oo sitä hauskaa! Mutta minun nyt täytyy lähteä.
— Nytkö? Ei kai.
— Joo… nähkääs… on parempi, että minä menen pois, kuiskaa rovasti
Juhmakan korvaan.
Nyt ei hovilainen enää vastusta. Isäntäväki saattelee rovastin herrasväen rekeen asti.
— Pitäkää huolta pastorista. Hän lupasi minulle tultaessa, että hän nyt ei maista karvaita. Mutta hän näkyy taas tavanneen vahvempansa, kuiskaa rovasti Juhmakalle rekeen noustessaan.
Vielä samana iltana ajoi rovasti pitäjän toiselle syrjälle sairaan luo.
Juhmakka palaa sisälle. Menee oikopäätä pastorin luo.
Mutta pastorillakin on isännälle jotain hampaan kolossa. Ja nyt on rohkeutta purkaa se sieltä.
Kun pastori huomaa isännän, nousee hän ylös ja ampuu päin silmiä: