— Pietu etsii jo kortteeria muualta, puhuu muutamana päivänä Tynkkänen, mökin isäntä, sillä Vänskän vaimolta on kadonnut sukkapuikot ja epäillään Tiinan ne ottaneen.
Tiinaa on ennenkin sanottu pitkäkyntiseksi.
— Mutta isäntä, minä kyllä maksan.
— Ainahan se jokainen lupaa maksavansa. Mutta olen kuullut, ettei Pietu vielä mihinkään ole maksanut.
— Kun ei ole ollut rahoja.
— Vielä vähemmän niitä nyt on.
— Odottakaahan, kun se käräjäjuttu ehtii.
— Et sinä voita. Ennen kuun taivaalta tapaat kuin Juhmakan saat itsellesi maksamaan. Niin se on. Ja millä elät?
— Aina sitä keplotellaan.
— Keplottelet miten keplottelet. Joutuu mökkini huonoon huutoon. Mene hoitolaan joukkoinesi. Siellä on huonetta ja ruokaa.