— Sinä olet herra, kun olet huopamestari. Sinulle ainakin paremmin antavat.
— Täällä puolessa on kierot olot. Minun kotipaikoillani eletään aivan toisin. Täällä kun ei ole sitä taloa, missä ei loisia asuisi. Mutta mökkejä täällä on vähän eikä torppareita ensinkään. Noita loisia sitten pidetään nälin kuolioin töissä ja palvelijat tulevat ja menevät — ei niin minun kotipuolessani. Loiset eivät ymmärrä, että he ovat tilallisten työjuhtia.
— Mutta minäpä olen ymmärtänyt ja aina nurissut liikaa työntekoa — ennen puristan suolivyötä tiukemmalle kuin muita hyödytän.
— Eivät ne antaisi palvelijainsakaan noin tulla ja mennä, ellei olisi loisia aina saatavissa, kun tarve tulee. Tämä loiskansa on täällä nukkuva kansa. Se on halpaa työvoimaa kuin neekerit siellä itämaissa.
— Olen sitä minä jo miettinyt. Muutenhan ne kuljettaisivat meidät kruunun kyydillä Siperiaan. Arvaas nytkin Juhmakan uutta kivinavettaa. Sillä tilalla kaikkiaan lie puolisataa loista, jotka hovin työt tekevät. Mutta lehmät elävät temppelissä ja ihmiset maahan lyyhistyvissä röttelöissä. Tämä on komentoa. Onko se kumma, että toisinaan viisaan miehen sisus paisuu! Ja jos sinulla on kaunis tyttö, niin varjele häntä kynsin hampain isännältä! Niin se on joka hovissa. Mutta pääsenkö tuonne saunaan, niin puheltaisiin näistä asioista vastakin? Me jo alamme tajuta toisiamme, me.
— No ole siellä. Mutta tuvassa ei saa joukkosi käydä muutoin kuin asialla. Pitäähän sinuakin sääliä. Milloin tahdon, niin käsken sinut sieltä pois.
Sauna oli pikkuinen kuin linnun pesä. Nokinen, sisäänlämpiävä, lautsain alla paljas maa. Tuulireiät seinässä ja hatara lakeinen. Edessä pieni riuvuista kyhätty kota.
Tämä olisi Pietiin uusi koti ja aivan tuulien valtatiellä.
Tynkkänen oli mökkiläinen kirkonkylän kauppiaan maalla. Hän valmisti kauppiaalle huopakenkiä, joita tämä möi tukuttain ympäri maata. Turun puolesta oli hän kotoisin ja sanomalehti-ilmoituksen välityksellä oli kauppias hänet sieltä asti tänne kuljettanut. Mökki oli täytynyt kauppiaan mestarille laittaa ennenkuin hän jäi tämän palvelukseen.
Mökkiin kuului jonkun verran viljelystä, niin että voi elättää pari lehmää ja vähän pientä karjaa. Mutta puu piti mestarinkin saada muualta. Siitä oli erityinen luja määräys vuokrasopimuksessa. —