Pietu sylkäisi suuren tähden saunan lattialle asian vahvistamiseksi.
— Minulle äijä ostaa kelkan, sanoo Pentti ja käy lähemmäksi isäänsä.
— Ja minulle sukset, ehättää siihen samaan Tahvo.
— Niin oikein. Kyhnyttäkääpä, pojat, vähän selästä. Puree niin pirusti, kehottaa Pietu.
Pojat alkavat käsillään kopeloida isänsä selkää, hankaavat ja hankaavat. Pietu nauttii ja kiroilee syöpäläisiään.
Tiina nauraa, kun pojat henkensä takaa mankeloivat isänsä selkää ja hartioita. Mutta Pietu vain nauttii.
— No on sitä köyhälläkin lystiä. Saivat ne nyt taas koko löylyn, sanoo
Pietu lopuksi, kun pojat lopettavat.
Tämä silloin tällöin kyhnyttäminen ja raapiminen on poikain erikoistyö, johon he ilolla antauvat. Sillä silloin he tietävät saavansa joitakin antaa selkään, hekin.
— Niin tuota… joko jaksaisit leipoa? kysyy uudelleen Pietu Tiinalta nousten istumaan.
— Mitäpä minä leipoisin ja missä?