— Niinkö? Tiina ilostuu.
— Ja yhtenään kahvia ja sokuria niinkun herroissa, jatkaa Pietu.
— Panemmehan sikuria sekaan?
— No jos pantaisiin.
— Mutta et tiedä, mitä me kaikkein ensimäiseksi ostamme, haastaa Tiina ja kääntyy Pietua kohti.
— Noo?
— Itsekullekin paidat. Ne ovat ruumiin ensimäinen vaate. Mutta ilman niitä olemme tähän asti saaneet olla. Hoitolassa rovasti lähtiessä antoi minulle kaksi markkaa, että laittaisin sinulle paidan. Mutta vielä se on laittamatta. Sillä rahalla manuutit käräjiin Juhmakan ja sitten lopulla ostettiin silliä ja leipää.
— Niin… silliin ja leipään piti panna loppu, vaikka minua niin kutkutti manuuttaa lukkarikin ja hoitolan herrakin, puhui Pietu vähän kuin sureskellen.
— Eihän asia vanhene, vaikka laitat ne syyskäräjiin. Johan siihen mennessä ehdit saada Juhmakalta.
— Ehdin kuin ehdinkin. Ja silloin viedään pikku herrat vastaamaan
Pietun rääkkäämisestä.