— En niinkään.
— Ostan puhtaalla.
— Jota saat?
— Pastorilta.
— Pastorilta… oikein… hän on kiltti herra… auttaa meitäkin.
— Ei koskaan tyhjänä ole ovelta palauttanut, kuten rovasti ja moni muu. Niillä toisilla on aina suussa se siunattu hoitola. Mutta siitä ei pastori puhu halaistua sanaa. Hän ymmärtää, että se on köyhän helvetti.
— Menetkö pastorilta pyytämään? Mutta ei hänkään anna rahaa vehnäjauhoihin. Voittehan rukiistakin syödä, sanoo, ja ehkä panette vähän eläinten jauhoja sekaan, sanoo.
— Eihän me nyt itse syödäkään vehnäistä, ei toki. Sinä vain leivot ja minä vain myöskentelen niitä. Sitten näillä rahoilla ostamme huonompaa ruokaa.
— Oisiko koittaa… Kyllä minä jo pystyn leipomaan. Mutta mistä maidot, mistä munat ja muut höysteet, hää?
— Ei muuta tarvita kuin vettä, vehnäjauhoja ja lämmintä. Näiden yhtymästä syntyy leipä, mikä talonpojalle kelpaa. Eivät ne herraskaiset meiltä ostakaan.