— Osaisin minä leipoa semmoistakin kaakkua.
— Niin. Osaat… osaat. Mutta sitten leivomme omiksi tarpeiksemme niitä, kun saamme Juhmakalta rahat.
— Antaahan ämmä mullekin vehnäistä? kysyy Pentti.
— Oosta hiljaa, kakara!
— Minäpä syön ne äijän kainalosta. Et niitä yhdellä kädelläsi varjele, puhuu Tahvo.
— Syöt minkä syöt.
Sitten joukolla naurettiin. Ja niin saatiin hauskaa, että saunan seinät kaikuivat.
Pietu nousi ylös, venytteli, haukotteli, ojenteli käsiään senkin seitsemään suuntaan ja haukotteli. Istui sitten kynsimään itseään ja taas haukotteli.
Sitten hän lähti kekkelehtämään pastoriin.
Kun hän astui ulos saunan ovesta, huikaisi päivä hänen silmiään ja hän astui tuokion kuin sokea eteensä näkemättä.