Pertti ojensi huolettomasti kädellään ilmassa vakuudeksi.
— Uskon puhumattasikin. Kenelläpä, joll'ei sinulla?
— Mutta minä olen jo saanut kylläkseni nuoruudesta ja kauneudestakin.
— Ai! Ai! Niinkö?
— Haluaisin vaimokseni jo vakaantunutta ja kristillismielistä naista.
— Jo arvaan.
— Rupeatko puhemiehekseni?
— Itse olen aikonut ehdottautua.
— Mutta onkohan ne tosia ne jutut, joita hänestä liikkuu?
— Ihan valetta! Ämmäin typeryyksiä!