— Eikö liene meidän talossa jo tarpeeksi surua ollut, kun taas uusi kamaluus on tulossa.
— Kamaluus?
— Oi, hyvä Jumala, kuinka minä olen itkenyt!
— Sinä itkenyt?
— Niin. Menen tässä eilen illalla tupaan. Siellä ei ole muita kuin äiti ja Juuso Kallio — sylitysten!
Hannes räjähti nauramaan, sillä hän ei voinut pidättäytyä, ei parhaalla tahdollaankaan. Mutta Maikki loukkaantui.
— Onko tämä nyt laitaa, kun isä on vasta kuukauden ollut haudassa!
— Mutta sille avioliitolle minä toivotan onnea. Kaksi komeaa siinä toisensa saa, puhui Hannes.
— Ajattele sisariani ja veljiäni!
— Jaa. Niiden vuoksi on surullista… hyvin surullista…