— Kaipaako emäntä sellaista lasta? kysyi opettaja.
— Oi kyllä… kun saan olla aivan yksin…! Tytärkin hukkui tuonne pellon perälle…
Emäntä osotti ikkunasta kädellään. Hannes katsoi. Siellä näkyi aivan uusi rakennus, joka parhaallaan lämpesi.
— Mitä nyt taas…? kysyi isäntä.
— Joko vävynne asuu tuolla?
— Jo asuu, vastasi emäntä.
— Käyvätkö tiheään täällä?
— Milloin mitenkin.
— Niin että emäntä kaipaa seuraa?
— Kyllä se ikävä on.