— Oi, armas! Se on minusta niin sanomattoman vaikeaa…
— Mutta minun tähteni… teethän?
— Olkoon menneeksi!
— Mene nyt tupaan! Hän on siellä yksin. Hannes meni tupaan. Ja tapasi siellä emännän yksin.
— Hyvää päivää, toivotti Hannes. Emäntä ei vastannut, vaan kääntyi poispäin.
Minä tulen hyvin vaikeassa asiassa. Mutta luulen silti voittavani, sillä tunteehan emäntä niin paljon raamattua… Nähkääs, onko soveliasta, että Juuso Kallio on yhtenään täällä… naapurit siitä puhuvat pahaa… viattomat lapsenne saavat siitä kärsiä. Kun nekin näkevät teidät sylitysten… hyi, se on likaista!
— No entä sitten? kivahti emäntä.
— Niin että heittäkää pois se hyväily!
— Mutta mitä sinä itse Maikkia sylissäsi pitelet? Minulla kai on oikeus tytön äitinä sitä kysyä.
— Jos olisitte ollut Maikille oikea äiti, niin sen olisitte jo aikaa sitten saanut tietää…