— Häntä, joka minua kuumilla hiilillä kidutti, joka silmäni sameiksi itketti, joka päivän levon ja yön rauhan minulta riisti, joka kuoli pirun kemuissa puukko kyljessä omien syntiensä satuttamana?
— Mutta onhan emännällä hänen kanssaan kuitenkin monta lasta.
— Lapsista pitää talo huolen. Minun sydäntäni lämmittää yhtä vähän Karvisen isännän muisto kuin jääpuikot tuolla ulkona tätä tupaa.
— Juuso Kallio persoo emännän muassa vain rahoja…
— Hitostako sinä sen tiedät?
— Kyllä arvaan.
— Elä sekau meidän asioihimme. Ja rukoilisit ja selittäisit raamattua sielläkin nuorisoseurassa, etkä maailmallisia lorisisi, niin se olisi toista. Siellä te vain koululla tanssitte. Mutta kyllä siitä herkeätte.
— Ei siellä ole muuta tehty senlaatuista kuin lopuksi hiukan leikitty.
— Elä valehtele! Eläkä tule minua neuvomaan! Kiitä, että saat ruokaa meidän talossa.
— Emäntä menee taas liiallisuuksiin.