— Ja vävypoika menee myös. Pidetään yhtä aikaa kahdet häät.
Emäntä nauroi, löi käsiänsä yhteen ja käyttäytyi kuin mielipuoli.
— Ja sitten on Karvisen talossa kerrankin iloa! huudahti hän vielä ja pyöri kantapäillään laulaen:
"Tääll' on iloa ja riemua, täällä häitäkin juodaan."
Hanneksen täytyi väkisinkin naurahtaa ja mennä matkaansa.
Kun opettaja iltapäivällä valmistautui koululla seuraavan päivän tunneille, saapui Juuso Kallio sinne. Taas oli hän kuin kiehuva pata, joka uhkaa räjähtää. Hannes huomasi kohta, että nyt on taas esillä hyvin ikävä ja vastenmielinen kohtaus. Ja arvasi kyllä syyn.
— Mitä kirjat tietävät? kysyi Juuso nenäkkäästi aluksi.
— Paljon hyvää tietävät… sovinnosta ja sopusoinnusta puhuvat… mutta riidan ja nurjuuden kieltävät. Tässä on juuri esillä sellainen opetus, että…
— Miksi sitten aina riitelemään laittaut, vaikka niin jaloja opetuksia luet? Miksi?
— Minäkö tahallani riitelisin!