— Juuri sinä! Ennen sinun tuloasi täällä ei osattu riidellä. Mutta kun sinä tulit, niin riidat ja torat syntyivät kuin itsestään. Ja yksi isäntä sai jo henkensäkin heittää…
— Minunko tähteni?
— Sinä hänet köyritansseihin kuljetit. Muuten olisi ollut täällä koululla.
— Mutta ell'en minä olisi tänne koululle kutsunut häntä, niin olisi ollut siellä tanssissa. Sillä aina kuuluu niissä käyneen.
— Ja miten minua olet koettanut häväistä? Olet parjaillut minua Karvisen emännälle. Tahdot kai koko koulun johtokunnan surman suuhun… toiset tapetuiksi… toiset häväistyiksi… toiset…
— Pitääkö meidän kesken taas olla raaka kohtaus?
— En anna silmilleni hyppiä. Ennen sinua ei täällä riidelty.
— Vaan oli Juuso Kalliolla rauhoitettu tilaisuus kalastella sameassa vedessä… onkia sieltä vaikka rintarahoja "rehellisyydestä". Niinkö?
— Julkeatko taas loukata. Hänen Majesteettiaan?
— Oletteko todella niin suurhullu, että luulette itsenne olevan yhtä korkealla kuin mainitsemanne henkilö?