— Raha on hänen antamansa.
— Ainoastaan hänen nimessään annettu. Ja siinä on tapahtunut surkuteltava erehdys. Rahan pitäisi olla kokonaan toisen miehen rinnassa.
— Ehkä sinun omassa rinnassasi? Niin tietysti. Mutta kun et saa tällaista rahaa elämäsi päivinä, niin tahdot tyytyä Karvisen perikunnan rahoihin. Niinhän?
— Se, joka niihin rahoihin näppinsä kurottaa, on juuri Juuso Kallio.
— Ota sinä osasi, ja minä otan osani! Ja sillä hyvä!
— Mutta nyt häpäisee herra esimies sekä Karvisen emännän että koko talon…
— Nyt päästit huuliltasi myrkyn, jonka itsellesi syötän. Sinä juuri häpäiset siveän ja puhtaan neidon, Karvis-vainajan silmäterän… hänen lemmikkilapsensa Maikin… Mummot jo haastavat… ja avaimen reiästä olen minäkin nähnyt…
— Suusi kiinni, lurjus!
— Nyt me koetamme voimamme. Sinä elät irstaisuudessa Maikin kanssa…!
Hannes kävi miestä kohti. Mutta hillitsi itsensä.