— Jos huoneessa tahdotte olla, niin siivotkaa suunne!
— Minä olen koulun esimies ja voin sinut ajattaa täältä poliisilla pellolle. Mitä sinä mies hommaat laillista esivaltaasi vastaan? Rovasti on siitä kummastellen puhunut. Mutta minä en pitkää aikaa kummastele. Minä sinut tästä huoneesta pian laitan sinne, missä ei kuu kumota eikä päivä paista… minä kutsun tänne punatöyhtöiset herrat pitämään tarkastusta… Ja silloin!
Juuso Kallio löi näppiään ilmassa.
Hannes kalpeni ja puhui tukahtuneella äänellä:
— Santarmit…?
— Juuri ne!
— Vajoaisitteko niin alas?
— Olet jakanut kirjoja… pitänyt puheita… Minä olen aina ollut vähän niinkuin sarvipää, herra seminaristi.
Juuso Kallio nauroi ilkeästi ja äänekkäästi.
— Tulehan toistekin minua haukuskelemaan! huuteli hän mennessään.