— Aate tai ihmiset… se sama, kunhan jotain tapetaan, mikä meitä talonpoikia sortaa, puhui Holopainen jo ilostuen.
Hän lähti.
* * * * *
Muutamana koulun tämän lukuvuoden aivan viimeisistä päivistä kuulee Hannes pihalta kovaa huutoa ja melua. Hän menee katsomaan. Pojat siellä pihalla hyvin monessa ryppäässä teuhaavat. Aina kulkee yksi edellä, pari kolme sen jäljestä keskellään yhtä poikaa retuuttaen. Ja huudetaan ja melutaan.
— Mitä nyt teette? kysyy Hannes.
— Me leikimme opettajaa, vastataan.
— Mitä leikitte?
— Opettajaa ja santarmeja, huutaa muuan lujemmin.
— Mutta miksi niin hirveästi huudatte?
— Me kaikki tahtoisimme olla opettajana. Ja siitä kina, kuka saa olla opettaja.