Moneen nuoreen sydämeen koski hyvin kipeälle tämä isänmaan kärsimys.
Ja hiljaan luvattiin itselleen uhrautua kansan eteen.
Pienessä seminaarikaupungissakin oli joidenkuiden opettajakokelaiden, jotka kohta laskettaisiin vaikuttamaan opettajina kansan pariin, sydämissä syttynyt into lähteä kaukaisimmille salomaille tekemään työtä kansan sivistyksen eteen. Hannes Kauppi oli esiintynyt näiden johtajana.
Vappu-iltana kaupungin ihanassa puistossa oli lopullinen päätös tehty. Sillä kaukaisilla takalistoillakin oli kansa valveutettavana valistuksen soihtu sytytettävä.
Tämä olisi heidän uhrinsa kärsivälle isänmaalle.
Näin he olivat päättäneet, laulaneet, pitäneet puheita ja kyyneleihin asti heltyneet.
Sillä he kaikki olivat nuoria. Heidän johtajansakin, Hannes Kauppi, tuskin 24-vuotias.
Ja Hannes oli valinnut toimialakseen Ylä-Karjalan takalistot.
Hän oli sitten lukenut Ylä-Karjalan historiaa tunteakseen tulevan toimialansa pohjaa myöten. Ja sen historian lehdillä oli hän löytänyt niin paljon tämän kansan puolesta puhuvaa. Ensin novgorodilainen ja moskovalainen vaikutus. Sittemmin ruotsalainen ja taas uudelleen venäläinen. Novgorodilais-moskovalainen kehitys oli tuonut mukanaan bysanttilaisen maailman kylmät kaavat: pyhäinkuvat, ristinmerkin tekemisen ja niiden mukana pakanallista kristinuskoa.
Mutta se oli tuonut vielä pahempaakin: vilpin ja valeen, teeskentelyn ja viekkauden.