Ruotsalainen vaikutus oli alkanut uskonvainoilla ja vapaaherrakunnilla. Ja jatkunut virkavaltaisena ruoskana ja rajameteleinä, kunnes "vapauden aika" tännekin korpien kangasmaille oli lähettänyt kutsut valtiollisiin harrastuksiin, mitkä kuitenkin näivettyivät kulkuneuvojen puutteen ja liian syrjäisen aseman tähden.
Varsin kalpeita, hyvin kalpeita nimiä jaksoi tämän kansan keskuudesta kohota historian lehdille: Luukas Räsänen, Juho Sormunen, Olli Tianen. Ruotsalainen kosketus oli ajanut melkein sukupuuttoon maan karjalaisen väestön ja tuonut sijalle liukkaat savolaiset.
Tällaiselta pohjalta oli ylennyt se kansa, jonka parissa Hannes nyt seisoi pienellä laivalaiturilla.
Se oli hänelle siis kuin tuttua, mutta kuitenkin niin uppo-outoa. Ja sentähden hänen sielussaan risteili monellaisia tunteita näitä ihmisiä nähdessään.
Pian oli hänen ympärillään liuta kummastelevia maalaisia. Sillä outo herrasmies oli harvinainen ilmiö tämän kirkonkylän laivalaiturilla.
— Minun pitäisi tulla tänne opettajaksi Orjasaareen, vastasi Hannes heidän kyselyihinsä.
Häntä neuvoi ja opasti kohta kymmenenkin suuta yht'aikaa. Jo siitä huomasi Hannes olevansa leppoisten ja liukkaiden savolaisten keskuudessa.
Kirkkaalla ja komealla selällä on Hannes menossa Orjasaareen uuteen kotiinsa.
— Ei siellä ole teitä, sanovat soutajat. Hannes nytkähtää.
— Miten sitten kuljetaan?