— Me itkimme. Ja vielä kotona me itkimme.
— Kuka teille sanoi, että minä isänmaan tähden kärsin?
— Pastori.
— Mitä muuta hän sanoi?
— Hän sanoi: "Pojat! Jos kerran tulee teidänkin vuoronne, niin seuratkaa opettajanne esimerkkiä." Ja niin me sitten aloimme tätä leikkiä.
Opettaja kokosi pojat pihalla ja siinä kohta laulettiin:
"Suomi, armas synnyinmaamme, tuhatjärvinen, Sulta kehdon, kodon saamme, haudan rauhaisen. Kallis, kallis meille aina köyhä niememme, Kankahias kultamaina varsin lemmimme.
Taas kun uhkaa pilvi musta peittää meidän maat, mistä voimaa, uskallusta, suomalainen, saat? Luojaas luota, kuolon yöhön viel'ei kansas jää, isäin lailla tartu työhön, nosta pystyyn pää!"
XXIV LUKU.
Vietetään parhaallaan Hanneksen ja Maikin häitä Karvisen talossa. Suurin osa kylää on sinne kutsuttu ja rovasti on tahtonut saada vihkiä heidät. Kesä loistaa ja pää vieraana tuvan keskilattialla nuorta paria vihittäessä säteilee itse isä aurinko.