— Mitä kummaa tässä sitten on? Isäntä Karvinen on kai siirtänyt syystä tai toisesta sen Juuso Kalliolle. Hänelle olette sen sitten maksanut niinkuin kuittaus näyttää. Asia on aivan selvä.
— Ei se ole niin selvä. Vasta jäljestäkäsin minäkin siinä koukun huomasin…
Hannes katsoi miestä silmät suurina.
— Mikä siinä on koukku?
— Siinä on se koukku, että sinä aamuna, jolloin sitten yöllä Karvinen murhattiin, oli velkakirja vielä Karvisella.
— Miten sen voitte todistaa?
— Minä kävin sinä päivänä Karvisessa näiden miesten kanssa puhumassa siitä velasta isäntä-vainajalle. Hän haki esille velkakirjan ja laski korkoa. Korko tosin minulta silloin jäi maksamatta. Mutta nämä miehet näkivät päältä, että velkakirja oli silloin vielä isännällä. Ja tuon päivän me muistamme niin hyvin, se kun oli köyrisunnuntai.
— No entä sitten?
— Mutta siirto tämän velkakirjan mukaan on tapahtunut Juuso Kalliolle jo ennen sitä päivää. Ja siinä se on koukku.
— Mutta jos siirto oli merkitty velkakirjaan, vaikka kirjaa ei silloin vielä oltu jätetty Juusolle?