Hannes ja Maikki menivät ikkunaan kiittämään.
Sanottiin että tämä hääpäivä oli kaunein hääpäivä, mitä koskaan Orjasaaressa oli ollut.
XXV LUKU.
Oli syksyinen iltapäivä, kun muuan pitäjän isäntä parin muun miehen kanssa saapui Hanneksen luo koululle. Tehtyään hyvän päivän meni isäntä kohta asiaan. Hän veti taskustaan pinkan papereita ja lopulta löysi niiden seasta sen, jota etsi. Se oli velkakirja.
— Tässä on meillä hyvin hämärä asia, alkoi mies.
— Mitenkä hämärä?
— Minä lainasin isäntä Karviselta puolikymmentä vuotta takaperin tuhat markkaa…
— Mitä hämäryyttä siinä?
— Se on kummasti joutunut Juuso Kalliolle maksettavaksi. Hän sen velkoi ja minä maksoin. Sanoi Karvisen siirtäneen velkakirjan hänelle. Ja näkyyhän se siirto tästäkin velkakirjasta. Katsokaa!
Hannes katsoi. Velkakirja oli siirretty jo Karvisen eläessä Juuso Kalliolle.