Ja sitten he suutelivat Orjasaaren lainakirjaston perustajaisia.
XXVI LUKU.
"Suurlakko" oli humauksena käynyt läpi koko Suomen. Isänmaa oli vapaa. Kansa riemuitsi. Se oli tuonut mukanaan monta uutta ajatusta; monta uutta harrastusta, monta uutta aatetta. Mutta ennen kaikkea se oli työntänyt etualalle ennen sorretun ja halveksitun rahvaan.
Rovasti sattui olemaan lastensa luona Helsingissä koko "suurlakon" ajan. Meni sinne virkistyäkseen, mutta joutuikin siellä sellaiseen suuren pelon valtaan, että hän monesti olisi toivonut olevansa siellä kotona Ylä-Karjalassa. Hän näki silmissään yhtenään verta, kuuli korvissaan tykkien jyskettä ja haavottuneiden voihkintaa.
Mutta silti hän tahtoi nähdä silmästä silmään tätä pelättävää näytelmää. Ja mitenkäpä kotiin pääsikaan, kun rautatie oli lakossa.
Kaikista hirvittävintä oli rovastista kuulla sosialistien puheita rautatientorilla. Tuossa esimerkiksi nousee puhumaan tuolille keskellä aaltoilevaa ihmismerta nainen, jolla on tulipunainen hame, suuri tulipunainen hattu ja olan yli on käärittynä leveä tulipunainen vyö. Rovasti on taas näkevinään verta, sillä tuo tulipunainen väri on hänen vanhoille silmilleen hirvittävä väri. Sus sitten, kun se nainen räjähtää puhumaan! Se syöksee suustaan kuumaa tulta noiden toisten hurjapäiden aivoihin, puhuu ruumeista ja vapaudesta, väkijuomista ja porttoloista, kanuunista ja Sinebrykoffin oluesta. Ja aina panee painon sanan viime tavulle. Sekin loukkaa rovastin hienostunutta korvaa. Sitten kajahtaa "Internationale" monista tuhansista suista.
Julkisten rakennusten harjoille vedetään hirveän suuria tulipunaisia lippuja. Huudetaan kasakkien tulevan, juostaan henkensä takaa. Se on vallankumous!
Rovasti ei uskalla lähteä ihmisvirran mukana kenraalikuvernöörin talolle. Hän jää Kämpin kulmaan odottamaan, nousee sitten Senaatintorille ja siellä taas uusi hurjuus. Hänkin juoksee, taittaa sateenvarjonsa ja istahtaa väsyneenä Suomen pankin puistoon.
Sitten tulee pelottava pimeys. Ei missään tulta. Ihmiset kulkevat kadulla mukanaan pienet lyhdyt, kynttilät tai jotain muuta sen semmoista heikkoa katuvalaistusta. Kadut ovat täynnä hurjia huhuja… suuret sotalaivat saapuvat… tykkiväkeä on tulossa… suuri teurastus on oven edessä.
Ja Viaporin valonheijastajat heittävät hänen silmäinsä eteen kokonaisia maailmoja sähkövaloa.