Rovasti nousee säikähtyneenä ja rientää asuntoonsa. Mutta viimeisen kadun kulmassa on venäläinen sotilaspatrulli, kuuluu mahtava: "stoj" ja pistin kääntyy häntä kohti. Samassa hän näkee hevosten vetävän tykkejä Uudenmaan kasarmiin.
Ukko-vanhus on pyörtyä, mutta muutaman ystävällisen upseerin avulla hän pulasta selviypi, saatetaan asuntoonsa ja siellä häntä odottaa sama pimeys.
— Onko valo jo maailmasta loppunut? huutaa hän harmistuneena ruotsinkielellä suuressa pimeässä kivikäytävässä horjuessaan, peläten lyövänsä päänsä halki minä hetkenä tahansa.
Avautuu ovi, tulee valoa huoneesta ja rovasti saatetaan sukulaistensa luo lämpöisen teen ääreen.
— Nyt tulee loppu Helsingistä! huoahtaa hän väsyneenä ja painuu sohvan etäisimpään kulmaan.
— Ja koko Suomesta! lisää hän painokkaasti.
Seuraava päivä on edellistään hurjempi. Ei poliiseja, ei järjestysmiehiä univormuissa, ei muita kuin puna- ja valkonauhaisia suojelusmiehiä, jotka ovat samoja sosialisteja kuin ne siellä rautatietorilla. Hirveitä huhuja… Satamassa on suuria panssarilaivoja, joiden tykit kaupunkia uhkaavat. Venäläistä sotaväkeä maaseuduilta saapuu pääkaupunkiin. Sitten kaduilla sairasvaunuja… ristimerkkisiä sairaanhoitajia… ja entiset suuret ravintolat on tehty väliaikaisiksi sairashuoneiksi!
Siis varmasti odotetaan verta! Rovasti pakenee asuntoonsa. Mutta Viaporin linnoitus näkyy sen ikkunaan kuin murhanenkeli, joka tällä viikolla lyö Helsingin asukkaat.
Niin edelleen jännitystä. Kaikki valta on työväellä… niillä kauheilla sosialisteilla…! Tämäkö on Runebergin kaupunki, tämäkö on senaatin ja yliopiston asunto?
Rovastin järjelle on kaikessa tässä pimeä arvoitus. Runeberg ei puhu mitään sosialisteista. Ja silloin kun hän — rovasti — ylioppilaana tässä kaupungissa monta vuotta perättäin asui, ei tuota väkiryhmää ollut olemassakaan. Mutta tässä on juuri se "kansa", jota hän inhoo, vaikka "isänmaata" rakastaakin. Ne entiset työmiehet olivat niin nöyriä, niin kilttejä, puhuttelivat ylioppilaita "nuoriksi herroiksi" ja olivat valmiit vaikka selkänsä paljastamaan, jos "studentit" tahtoivat sitä kepillään koetella. Mutta nämä nykyhetken työmiehet komentavat… ovat röyhkeitä… ja tänä kriitillisenä hetkenä ovat pääkaupungin määrääjämahti. Sillä heidän hallussaan on kaikki järjestysvalta, heidän lähettiläitään neuvottelee kenraalikuvernöörin kanssa maan valtiollisesta asemasta…!