Kuitenkin nämä sosialistit ovat juuri se "vulgus", josta Rooman keisariajan runoilijat puhuvat. Ja se "vulgus" tiesi roomalaisen maailman häviötä. Jokin maailma nyt sosialisteinkin käsissä särkyy…
Rovasti huokaa ääneensä päästä kotiin Ylä-Karjalaansa. Sillä se olisi salojen syvä rauha, siellä vielä rauhassa saisi joka päivä ryypätä tavallisen sherry-lasinsa, jonka tämä pääkaupunki jo monta päivää on kieltänyt, kun kaikki viinit ovat lukkojen takana.
Kuitenkin kaikki tämä kauhistus päättyi iloiseen loppuun. Rovasti oli mukana Etelä-satamassa, kun "Eläköön" laiva suuren manifestin kanssa saapui Pietarista.
Mutta kaikesta tästä olivat vanhan miehen aivot pahasti tärähtäneet. Kun hän pääsi kotiinsa Ylä-Karjalaan, nukkui hän kaksi viikkoa melkein yhteen kyytiin, sillä pääkaupungissa oli hän viikon valvonut ja vapissut.
Täälläkin kotona unissa kummittelivat "sosialistit".
"Isänmaa" oli pelastettu. Mutta siinä pelastustyössä olivat mukana vaikuttamassa nekin yhteiskunta-ainekset, jotka rovasti luki herrasväen murhamiehiksi.
Tämähän oli sanoin selittämätöntä. Onko siis heilläkin isänmaa? kysyy rovasti kummissaan itseltään.
Mutta hyvillään hän hieroo unesta silmiään, että ne "sosialistit" ovat siellä suuressa maailmassa monien kymmenien penikulmien takana.
Silloin hän muutamana päivänä saa kuulla pihalta seuraavan keskustelun, kun tuuli-ikkuna on auki.
— Nyt on, Pekka, kansalla valta.