— Mistä sen seppä-Matti tietää?
— Se tieto on tuotu pääkaupungista, jossa kansa pani viikoksi herrat viralta. Ja samaten aiotaan tehdä täälläkin.
— Että miten tehdä?
— Pienennetään pappien palkat, kansakoulut suljetaan ja itse määrätään verot.
— Miten luulette voivanne?
— Nyt on, Pekka, kansalla valta. Pankki-Holopainen hommaa jo suurta kokousta, jossa otetaan esille se palkkausjärjestelmä. Pastorilla eivät sano olevan liiaksi. Mutta tällä rovastilla. Ja jos hän ei hyvällä suostu, niin pakottavat nyrkkivoimalla. Ja aikovat tulla pelaamaan "nakkia" rovastin suureen vierassaliin. Sillä nyt on kansalla valta. Ja viekkaudella ne papit sen palkkausjärjestelmänsä tänne toivat. Mutta vielä ovelampi kyyti sille takaisin mennä annetaan. Ja hyvässä lopussa potkaistaan sen mukana itse pappikin, sillä se on meille liian viini…
Rovasti säikähtyneenä paiskasi ilma-ikkunansa kiinni. Ja hän seisoi hetken aikaa kovasti vapisten.
Siis ne Helsingin "sosialistit" ovat jo täälläkin ja ne ovat omia pitäjäläisiä. Niitä samoja ihmisiä jotka monet herran vuodet ovat nöyrästi tuolla kansliahuoneen ovenpielessä asiansa toimittaneet, niitä samoja ihmisiä, jotka hänelle tämän korean pappilan rakensivat, niitä samoja ihmisiä, jotka hänelle vuodessa maksavat palkkaa kymmenen tuhatta markkaa ja ovat mielestään onnellisia, kun saivat täällä pappilassa kahvikupin ympyriäisen korpun kanssa…
— Nyt täytyy maailman olla ylösalaisin! huokaa rovasti ja kävelee levotonna kamarissaan.
Sillä nuo Helsingissä tuntemansa kauhut, näkemänsä katukohtaukset ja muut melskeet täyttävät hänen aivonsa tuskaa tuovalla verivirralla. Mutta nyt ne ovat siirtyneet tänne hänen omaan kotiinsa ja hän on juuri se vihan jumala, jota vastaan uusi usko ryntää.