— Muistatko, Holopainen, sitä ihanaa aikaa, kun minä olin kunnallislautakunnan esimies?
— Miksi en muistaisi.
— Kun ei ollut veroja juuri mitään…!
— Se oli ihana aika. Sinut nostamme jälleen johtoon.
— Ja silloin koulutkin loppuvat.
— Lupaatko sen?
— Lupaan.
— Papeilta otamme myös puustellit.
— Otamme! Voi, kuinka sydämeni riemusta hyppää!
— Meitä on tässä kaksi suurta ja onnellista. Ja tästä puoleen olemme me pitäjän johtajat, puhui pankki-Holopainen, nousi ja löi näppiä.