Niiden, suojassa meni nimismies Kalliota vangitsemaan.
Holopainenkin aseetonna tuli järkiinsä.
— Emme tahdo varkaita puolustaa, puhui hän. Vangitseminen toimitettiin. Ja niin lähdettiin.
Juusoa viemään kunnan vankilaan. Emäntä Karvinen, joka oli tullut kokouspaikkaan, seurasi saattuetta virheellisesti virttä laulaen. Nimismies käänsi Juuso Kallion rintarahan nurinkäsin, jottei päällekirjoitusta "rehellisyydestä" näkyisi vankilaan varasta vietäessä. — Holopaisen kanssa on minulla vielä tili käräjillä, sanoi nimismies mennessään.
— Kiitä pistoolejasi, että näin vähällä pääset, lähetti Holopainen vastaukseksi.
Kokouksen yleisö oli nyt kuin vasten suuta lyöty. Mutta pian toinnuttiin.
— Nyt lähdetään joukolla rovastilaan puhumaan siitä palkkausjärjestelmästä, kehotti Holopainen.
Ja niin lähdettiin.
Rovasti istui levollisena pappilassaan. Hän olisi tahtonut lähteä kokoukseen mieliä rauhoittamaan, mutta häntä ei laskettu. Sillä pappilassa oli paljon muitakin ihmisiä. Hannes sinne ensin oli jäänyt, vaikka rovasti oli kyllä sanonut yksinkin tulevansa toimeen. Palvelijoilleen oli hän antanut vapaan vallan mennä kokoukseen. Mutta nyt ei yksikään ollut lähtenyt. Ja pitäjältäkin oli saapunut paljon ajattelevia ja ymmärtäväisiä ihmisiä pappilaan, kun olivat kuulleet metsäkansan uhkauksista, niin että rovastin ympärillä kotonaan oli sankka parvi ystäviä.
Kun he kysyivät, eikö rovasti pelkää, osotti rovasti pöydällä avonaista raamattua ja vastasi: