— Juuso Kallio.
Mutta nyt Juuso virkosi ja huusi kamalasti:
— Nyt näet, Holopainen, mihin suureen vaaraan sinun tähtesi antausin. Kohta kun jätin herrat, ovat he minua vangitsemassa. Se on kansan tähden! Miehet, suojelkaa minua!
Nyt komensi Holopainen taisteluun. Syntyi vimmattu tappelu. Kaikki sekamelskassa pyörivät. Nimismies oli hypännyt pöydälle ja huusi:
— Miehet! Minä varotan teitä, elkää sekauko virkatehtävääni.
Samassa vetäisi hänet Holopainen alas, antoi hänelle selkään nyrkin iskun, nousi itse pöydälle ja huusi:
— Miehet! Nimismies esittäköön, mistä syyttää!
— Juuso Kallio Karvisen pesän holhoojana on varastanut pesästä velkakirjoja, siirtänyt ne itselleen ja kantanut niistä maksut, puhui nimismies.
— Niistä voit häntä jäljestäpäin syyttää. Mutta nyt hän on meidän mies. Ja ellei nimismies mene hyvällä, niin me annamme kyydin, puhui Holopainen.
Joukko mylvi, Juuso Kallio huusi, mutta nimismies komensi miehensä ase käteen.