— Kelpaa emäntäseni! huudahtaa Hannes ja taputtaa vaimoa olkapäälle.
Vaimon silmät leimahtivat. Niiden ruskea väri näytti kaksinkertaiselta hyvin tummansinisen huivin alta.
— Tämä talo on vihattu talo, sanoo vaimo.
— Niinkö? kysyy Hannes säikähtäen.
— Maksaa hirveästi. Eipä voinut Juuso Kalliokaan, vaikka on viisas mies ja vaikka hänellä on keisarin antama raha, mitään. Ei pystynyt herroja voittamaan, vaikka kyllä riiteli kuvernööriin ja sinaattiin. Juuso olisi tahtonut laitettavaksi vain viisseinäiset huoneet: Suuremman luokkahuoneen ja yhden huoneen opettajalle asunnoksi. Nauroi meilläkin, että hänkin sopii asumaan yhdessä huoneessa, vaikka onkin tuttu keisarinkin hovissa. Mutta herrat laittoivat koulutalolle riitingin ja panivat suuren sakon uhan, ellei taloa tehdä juuri niin kuin se riitinki näyttää. Ja niin piti tehdä. Ja niin tästä syntyi tällainen palatsi, että ukot ohimennessään kunnioituksesta päänsä paljastavat. Kerrankin Juuso Kallio menetti jutun!
— Mutta kuka on Juuso Kallio?
— On kunnan herra, jolla on keisarilta raha.
— Mutta, mutta… puhui Hannes muistellen.
— Mitä mutta?
— Eikö hän ole tämän koulun esimies? Sehän nimi oli kutsumuskirjeen alla.