— Kyökissä saatte asua ja siitä hyvästä lämmittää ja siivota minun kamarini. Osanneehan Maija tehdä käsityötä?
— Jo toki.
— Sillä ansaitsette leipänne.
Hannes katsoi naista tarkemmin. Sen olennossa oli jotain kevyttä ja huoletonta, ylimielistä ja surutonta. Eikä se suinkaan ollut ruma.
Maija jo keimaili ja koetti hymyillä.
— Toivoisin että tämä koulu Maijaakin opastaisi johonkin parempaan.
Hymy katosi Maijan huulilta. Hän meni kyökkiin nyyttineen. Ja tuli hetken takaa uusi vasta kädessä opettajan kamaria lakaisemaan.
Hannes lähti aamiaiselle Kähköseen sinne suuren pöydän ääreen.
Lapsia alkoi koululle saapua. Harvoilla heistä oli isä tai äiti mukanaan.
Jo ensimäisenä koulupäivänä kirjoitettiin koulun nimikirjaan lähes neljäkymmentä oppilasta. Ja seuraavina päivinä tuli lisää.