Hannes otti laulua. Soittokone pani fortissimon. Lapset lauloivat. Kallio hypähti säikähtyneenä ylös, katseli hetken hätäillen ympärilleen, mutta selvisi pian.
Hän meni tarkastamaan lukujärjestystä.
Aivan oikein! Laulua siinä oli tällä tunnilla.
Seuraavana päivänä kuulee Hannes ulompaa puhetta. Hän heristää korvansa. Siellä on Kallio ja Maija.
— Maija noutaa koulun vinniltä toiset ikkunalasit, kuuluu Kallio puhuvan.
— Nytkö jo? Mitä varten? kysyy Maija.
— Pitää panna jo toiset ikkunat paikoilleen.
— Miksikä nyt jo?
— Ett'ei opettaja ikkunoita auki pitämällä laske taivaalle lämmintä ja polta turhaan kunnan puita.
Hannes oli antanut lämmittää suojia, kun seinissä oli tuo hirvittävä kosteus, joka joka yö toi mukanaan päänkivun, ja päivisin pitänyt ikkunoita auki, jotta huoneet kuivuisivat.