Sitten saivat lapset mennä paikoilleen. Nyt kysyi Hannes:
— Voipiko joku sanoa, mikä noista ikkunoista niin kauniina näkyy?
Nousi ylös kymmenkunta sormea. Hannes kysyi Karvisen pieneltä tytöltä, ja se vastasi reippaasti:
— Isänmaa.
Nuokin, jotka eivät tienneet, kääntyivät ihmeissään "isänmaata" katsomaan.
— Millainen on meidän isänmaamme?
Nyt nousi jo pystyyn parikymmentä sormea. Hannes kysyi Kähkösen pikku pojalta, jonka kieli sammalsi.
— S'on kaunis, ilmoitti poika.
— Äärettömän kaunis, vahvisti Hannes syvällä rintaäänellä, joka näytti menevän lasten veriin saakka.
— Mutta mitä pitää meidän tälle isänmaalle tehdä? Joku yläosastolainen viittasi, Hannes kysyi siltä.