— Rakastaa, kuului vastaus.
— Mutta miten me sitä rakastamme?
— Kun teemme työtä sen eteen.
— Miten talonpoika voi sen eteen tehdä työtä?
— Kun tulee sota, niin menee ja tappelee sen puolesta.
— Mutta entä silloin, kun ei ole sotaa?
— Viljelee soita ja rämeitä.
— Jolla on voimia mennä niin pitkälle, on hyvä. Mutta isänmaan eteen tekee työtä silloinkin, kun oman jo perkatun peltonsa kelvollisesti hoitaa ja muuten kunnon ihmisenä elää. Tällöin talonpoika kuokalla ja auralla taistelee isänmaansa puolesta. Ja se taistelu on yhtä hyvää kuin miekalla taistelu — paljon parempaakin, jos syvemmälle ajatellaan. Samalla kuin teidän isänne ja äitinne tekee työtä oman leipänsä eteen, tekevät he työtä isänmaan eteen. Ja millainen silloin oma maa heille on?
Nousi taas joku sormi.
— No, Pekka Makkonen.