Emäntä, Anna ja vävy riemusta loistivat. Mutta isäntä sanoi opettajalle:
— Me lähdemme tänne toiseen tupaan.
He menivät ja siellä puhui Holopainen:
— Vävy ja minä emme oikein vielä hyvin sovi samaan tupaan. Mutta kyllä kai se ajan mukaan muuttuu.
— Sen täytyy muuttua, jos mies on rehti mies. Holopainen nosti pöydälle suuren viinapullon ja sen viereen puupikarin. Kaatoi sen täyteen ja käski opettajan ottaa.
— Ei, hyvä isäntä. En ollenkaan karvaita nauti.
— Vai niin.
Holopainen itse kumaisi pohjaan, kaatoi uuden ja taas yhdellä siemauksella tyhjensi pikarin.
Verta nosti pian viina hänen poskilleen ja hän tuumi:
— En minäkään pidä tapanani nauttia. Mutta tällaisessa suuressa perhejuhlassa… pitää ottaa… tuntuuhan se kovin iloiselta… kun saa… vävyn…