— Vai semmoisia vastoinkäymisiä?
— Niin — noihin naisiin ei tarvitseisi luottaa.
— Ovat yhtä pettäviä kuin yhden yön jää, säesti Risto.
— Niin ovat.
— Mutta sinulla on hyvää viiniä. Tämmöistä sen olla pitää joulujuoman.
Kotisaari kuivasi taas huulillaan yhden lasin putipuhtaaksi. Ristoa hiukan nauratti miehen viinin halu. Pian kosti viini surmaajalleen. Kotisaaren kieli alkoi ennen pitkää sammaltaa.
— Etkö sinä, nuori ystävä, tilaa illallista? Minulla on hiukan ahtaat raha-asiat tällä kerralla.
Risto jo ymmärsi, mitä lajia tämä mies oli. Mutta samapa se nyt tälle illalle. Onhan tuolla kuitenkin suu, jolla puhuu ja aivot, joilla ajattelee. Enempää ei Risto vaatinutkaan nyt toveriltaan.
— Tilataanpa vain?
— Tilaa kotlettia ja ryypyt! Ryyppy on erinomainen sen kanssa, kehotti Kotisaari ja hänen pienet silmänsä nauroivat tyytyväisyydestä.