— Tulin sanomaan "muffalle" hyvästiä, kun tässä tulee huomenna Helsinki-matka.
— Joko ovat paperit selvinä?
— Tässä on pesti.
— Vai tämmöinen. Osaako tätä meikäläinen lukea? Ohoo. Hyviä numeroita — neljä kymmenistä — viisi yhdeksäistä… Mutta matkarahat — mistä ne?
— Ovat valmiit, kun vaihdetaan vain pienemmiksi.
— Käypä tänne sisälle, puhui ukko, viimeisen sanan kahdenkertaisella pehmennyksellä, sillä häneltä olivat hampaat poissa edestä.
Risto tuli sisälle suureen huoneeseen, johon ei ollut hienostusta laitellut mikään naiskäsi. Päällystetyn sohvan vaate oli hajalla ja pisti niin ärsyttävästi silmiin. Ikkunoilla kitui pari kukanruokoa eikä toisia ikkunoita vielä oltu otettu pois. Ilman havuja oleva sylkilaatikko oli uunin edessä täynnä kaikkea pientä heittotavaraa ja katto oli hämähäkin verkoista yltäkylläinen.
— Istupa nyt, niin minä keitän kahvea.
Ukko köpyytti puotiin verhon taakse ja pisti tulen petrooli-keittiöön kahvipannun alle. Kyökkiä ei hän koskaan käyttänyt, vaikka se olikin hänellä, vaan piti kylmillään kauppatavaran säilytyspaikkana.
Kohta tarjoskeli ukko vieraalleen kahvia, jonka hän tapansa mukaan höysti voilla itselleen.