— Ottakaa pois! Ansainnenhan tuon rahan piankin, kun taas työhön rupean.
— Kiitoksia, ja kostakoon Jumala satakertaisesti, sanoi vaimo ottaessaan setelin.
— Eipä sitä voi muuta kuin kiittää. Oli sitä minullakin nuorena vähän enemmän kuin nyt. Mutta kyllä ne perheen kanssa kuluu, huolehti mies.
— Etkä sinä saa päivältäkään niin paljon kuin vieras.
— Teillä on tuo työ tuottavaa, kun sitä saa konrahilla tehdä.
— Ei ne muuten maksaisi kolmea markkaakaan päivältä.
— Eivät maksaisi.
— Hyvästi nyt ja voikaa hyvin!
— Hyvästi! Hyvästi! Vieras käypi katsomassa meitäkin, kun nyt kaupungissa on.
— Kyllähän on hupaisakin pistäydä näkemässä, kun on aivan outo, eikä ole tuttuja.