— No, miten te aivotte tuota seuraa laittaa?
— Kokouksia pitämällä ja laittamalla lukusalin.
— Lukusalin?
— Niin.
— Mutta sehän vaatii rahoja, ja mistä noilla työmiehillä on?
— Jäsenmaksuista tietysti saadaan osa.
—- Mutta jos he eivät rupea maksamaan. Katsokaas: kipukassaan ja raittiusseuraan. Siinähän tulee jo maksuja.
— Useampi markka heiltä luistaa kapakkaan.
— No kyllä. Mutta jos kerran saadaan aikaan tuo raittiusseura, niin minä tilaan sanomalehdet.
Mutta patruuni jäi nyt ajattelemaan, melkeinpä unohtaen Puran läsnäolon. Hänellä olivat silmät tähdätyt eteensä mattoon ja kädet liivin taskuissa. Hän oli lukenut paljon työlakoista ulkomailla, ja ne siellä olivat noiden tuollaisten työväenyhdistysten aikaansaamia paraasta päästä. Ensin muodostivat jonkunlaisen seuran, jonne kokoutuivat keskenään paraasta päästä huvittelemaan, mutta sitte rupesivatkin kapinoimaan isäntiään vastaan ja pyytämään korkeita palkkoja. Noissa seuroissa oppivat he yhdessä toimimaan ja sitten seisovat lujana kuin muuri, yhtenä miehenä vaatimuksissaan isänniltä…