Patruuni hiukan kavahti, ja maistamatta jäi kohotettu punssilasi. Mutta hän tyyntyi, maistoi lasin puolelleen ja sanoi: Vai ryyppyjä?
— Niin tuumivat. Sanoivat, että totta nyt annetaan ryypyt, kun on tehty noin ahkeraan työtä, oikein hikipäässä.
— Ivyllä he hikipäässä ovat tehneet. Mutta —
Patruuni ajatuksissaan otti pari askelta eteenpäin matolla, pysähtyi sitte ja sanoi:
— Olivatko he hyvinkin niiden perään?
— Sanoivat, että kun ennenkin on annettu, niin totta nytkin.
— Onhan sitä joskus annettu ennenkin. Käskekää heidät pikkupuolelle, niin siellä saavat. Ahkerastahan he ovat tehneet työtä, niin ei saa pahoittaa heidän mieltään. Eikähän yksi tai pari ryyppyä heille pahaa tehne…
— Vähällähän sen työmiesten mielisuosion ostaa.
— Kun menevät sinne pikkupuolelle, niin saavat. Juokaa lasinne pohjaan!
Työnjohtaja joi lasinsa, kiitteli ja lähti.