Työnjohtaja aivosti ihastuksissaan, että asia olikin tuollainen. Hän otti nuuskalaatikkonsa, kopautti sen pohjaan sormellaan, pisti nuuskaa alahuulensa reunaan ja tarjosi Purallekin.
— Pankaa nuuskaa huuleen! Tekö perustatte raittiusseuran? Ja patruuni ei salli?
— Miten noin voitte ajatella?
— No, miten sitte patruuni siinä pitää oman päänsä, kuten sanoitte?
— Hän tahtoo ostaa miehet raittiiksi.
— Ostaa? Miten? Sitäpä minä en ymmärrä.
— Hän maksaa palkan siitä, että he kuuluvat raittiusseuraan.
— No, sehän on heille eduksi.
— Niin on, kun lyhyeillä silmillä katselee. Voivathan he muka olla raittiita, ja salajuoppous on kahdenkertainen rikos.
— Patruuni katsoo vain sitä, että he säännöllisesti ovat työssä.