— Niin, minä ajattelin, että puhuiko hän minusta teille. Jos hän suutuksissaan olisi lukenut minun viakseni työmiesten juopottelemisen…
— Niin mitä sitte?
— No, sehän olisi ikävä. Minun pitäisi tietää illalla puhua puolestani, ja silloin hän on myös aina sävysemmällä tuulella. Hän on näin aamupäivällä — työnjohtaja läheni Puraa — kohmeloissaan, ja silloin hän aina on ärttynen.
— Ei hän teistä puhunut. Kahdenkeskistä oli vain minulle.
— Kahdenkeskistäkö?
Työnjohtajaa alkoi vaivata ajatus, ett'eihän patruuni vain pane häntä pois ja ota Puraa hänen sijalleen. Mutta miksi olisi Pura noin suuttunut?
— Minä en juuri pidä, että se on hyvä puoli isännässä, että hän aina tahtoo pitää oman päänsä, sanoi Pura hetken päästä.
— Niinkuin esimerkiksi missä asiassa?
— Raittiusseuran perustamisessa.
— Raittiusseuran? Älkää suututtako patruunia! Pitää aina antaa olla, niinkuin hän tahtoo, muuten ei pysy hyvissä väleissä hänen kanssaan. Ja hänelle pitää aina antaa viimeinen sana!