— Minäkin haluaisin ottaa jonkun valssiaskeleen. Täällä kun on noin sieviä tyttöjäkin.
Pura muisti taas kievarin tarjoojaneidin.
— Eiköpä meikäläiset tytöt lie kovin huonoja herrasmiehille. Eihän näillä ole koko otsaa peittävää etutukkaa.
Alfred ei huomannut, mitä Pura tarkoitti, vaan katsahti patruunin sievään piikaan.
— Ei etutukkaa, mutta noin koreita palmikoita ja niissä kauniita nauhoja. Niinkuin tuolla meidän talon Sannalla, sanoi hän lopuksi naurahtaen ja Puraan kääntyen. Mutta Purapa ei siitä pitänyt.
Tuossa oli taas yksi rosvolaiva, joka vaani hänen alustaan. Ja se pommitti niin suoraan ja rohkeasti, ei yhtään kimppuun pyrkinyt kierrellen ja luovimalla. Ja nuo tytön silmät näyttivät Purasta niin tulenaroilta, jotta ne heti syttyisivät, kun rosvolaiva lähettäisi täyden pomminsa. Ne syttyisivät ja palaisivat, ja sillä aikaa rosvolaiva veisi aluksesta paraat tavarat, mitä siinä oli otettavaa. Jättäisi sitte sen palamaan, ja hän saisi sammuttaa, jos hänessä olisi vielä sen verran sääliä ja pelastamisen halua…
Pura huomasi ei olevan soveliasta, että hän rupeaisi vastustelemaan millään tavalla patruunin mieluisinta konttoristia.
—- Ehkä nyt vähän leikimme, sanoi Pura kuivasti. Mutta suoraa päätä meni hän patruunin sievän piian, Sannan, luo ja pyysi häntä tanssiin. Uhallakin meni, jott'ei Alfred olisi häntä kerjennyt pyytää. Sillä hän huomasi, että Sannaa se Alfred pivarteli.
Alfred täysin tajusi Puran käytöksen ja pilkallisesti katsahti Sannaan Puran häntä tanssiin pyytäessä. Ja omituisesti kyllä sattui Sannakin silloin katsahtamaan häneen. Sannan posket karahtivat punaisiksi, ja hajamielisenä hän lähti tanssimaan Puran kanssa.
Alfred pyysi muutamaa toista tyttöä ja työntyi tanssin hyppyyn keskilattialle. Sujuvasti hän tanssi, nosteli vain hiukan puolittain jalkojaan lattiasta, sievästi heitti toista jalkaa eteenpäin, samalla kuin jo toista taapäin heilautti. Mutta veltosti hän ei puristanut tyttöä niinkuin toiset, vaan aivan likelle hänet likisti, jotta tyttö punasena karehti, häpeissään kun oli. Tyttö ujosteli, kun ei ollut tottunut herrain kanssa tanssimaan. Sievästi kaartaen ja vältellen kömpelösti eteenpäin hyppeleviä työmiehiä tanssi Alfred. Näki, ett'ei hän ollut ensi kertaa tytön kanssa lattialla, noin kun tanssi oli hänen vallassaan eikä hän tanssin, liikkeet eivät häntä ohjanneet, vaan hän liikkeitä. Hän tanssi huimasti, mutta kevyesti.