— Ei pahemmin kuin huutolaista. Mutta minä olin silloin vielä tottunut rakkauteen ja ystävällisyyteen, sillä äitini oli lempeä nainen. Minä lähdin hakemaan parempaa kohtelua… Orpona ei ole hauska olla.
Sanna jäi sanattomaksi ja kääntyi sivullepäin. Tuolla etäällä muutamassa huvilassa, mikä oli saaressa meren seljällä, kuulusti olevan vieraita. Iloisia ääniä, hienoa musiikkia sieltä kuului, ja saaren rannalla eroitti liikkuvia olentoja.
Sinne se Sanna kääntyi katsomaan, mutta ei puhunut mitään, sillä mitään erinomaisempaa ei siellä tapahtunut.
— Minun äitini oli lempeä ja kaunis nainen, jatkoi Pura. Lapsena minä siitä sain ylenluonnollisen kuvan… Vai näyttäneekö tuo sillä niin ylenluonnolliselta, kun elämä sitte jälestäpäin on ollut paljasta kivikkoa…
— Oletteko tekin onneton ja ikävistynyt elämäänne? Minäkin olen niin ikävistynyt…
— Mitä syytä teillä olisi ikävistyä?
— Oih — niin paljon!
Puran mieli tuli yhä pehmosemmaksi ja hän oli sanomaisillaan, että me molemmat olemme ikävistyneet. Mutta sitä hän ei sanonutkaan, sillä Sanna kääntyi taas poispäin hänestä. Sanna taivutti hiukan päätään vettä kohti. Katsoi kauvan siinä kuvaansa, suki ohimoilla olevia hiuksiaan ja taas katsoi. Siinä veden peilissä kuvastui vastaan kauniit, värittömät kasvot, joissa oli kaksi miettiväistä silmää ja pieni nenä. Kaulan rintaneulakin kuvastui veteen, ja huivin poimut ja kaikki. Ja kun ei käynyt ollenkaan aaltoa, pysyi kuva rikkoumatonna ja tasaisena.
Pura oli heittänyt soutamasta ja katsoi Sannaa. Sanna ei sitä huomannut, kun oli häneen sivuttain. Sannan kasvot näyttivät elottomilta, sillä hän oli niin kovin mietteissään. Hän katsoi vaan katsomistaan, kunnes oma kuvakin tuossa vedessä näytti oudolta ja vieraalta. Hänen huulensa äänsivät hiljaan: Alfred.
Sanna heräsi haaveiluistaan, laittoi huiviaan ja rupesi huolettomasti muka istumaan. Pura oli kuullut Sannan kuiskauksen, ja nyt se viilti hänen sydäntään vihlovasti, yhtä särkevästi kuin karkeaa paperia leikkaava partaveitsi heikkohermoiseen. Hänen täytyi saada millä hinnalla tahansa kulutetuksi Alfredin kuva pois Sannan muistosta. Ja hänellä oli keino, jonka piti tepsiä, jos vaan Sanna on siveellinen nainen.