— Oletteko te käynyt koulua, kun osaatte niin hyvästi puhua siellä raittiusseurassa? kysyi Sanna ja katsoi Puraa.
— Mitä tyhjää minä hyvästi osaan. Sanna nyt pilkkaa minua.
— Mutta kaikki niin sanovat.
— En minä ole käynyt koulua kuin vuoden verran.
— Miten niin vähän? Minä olen käynyt kansakoulun läpi.
— Minä pääsin kansakoulun toiselle luokalle, kun minulta kuoli äiti. Sitte jouduin minä huutolaiseksi…
— Huutolaiseksi!
Sanna sanoi tuon hämmästyneen äänellä, mutta pian vaikeni ja katsoi Puraa. Tuoko mies, josta kaikki niin paljon pitivät ja joka oli koko raittiusseuran pää, oli ollut — huutolainen… Jos tietäisivät!
— Niin. Huutolaiseksi. Sieltä sitte karkasin, tulin Helsinkiin ja pääsin työhön konepajaan viidenkymmenen pennin päiväpalkalla.
— Niinkö pahoin pitivät huutolaisena, että teidän täytyi karata? kysyi Sanna teeskentelevän levollisesti, mutta ajatteli itsekseen: Voi sen retkiä…! Eivät varmaan täällä uskoisi!